radio

“Pluriversaaleja lähetyksiä/Pluriversal transmissions” (fi)

18.00 – 22.30, 29. marraskuuta 2019.

Generaattori
Kauppakatu 36
87100 Kajaani

Pluriversaalit lähetys kokoaa yhteen eri ääniä eri puolilta maailmaa kriittisesti kyseenalaistamaan ekstraktivismia sen monissa ilmenemismuodoissa luonnonvarateollisuudesta kenties vähemmän ilmeiseen muistin, tiedon, työn ja emootioiden louhintaan. Pluriversaalit lähetys on osa Pluriversaalit Pluriversaalit keskustelut: anti-/non-/post-ekstraktivistinen kulttuuri -työpajaa, jonka järjestäjänä toimii Pluriversal Radio.

Jokaisen esityksen jälkeen on varattu aikaa keskustelulle, tekijät ovat paikalla. Työt esitellään suomeksi, ja keskustelu käydään sekä englanniksi että suomeksi.

Tervetuloa äänen, kuvan, tekstin ja liikkeen iltaan Generaattorissa. Ilmainen sisäänpääsy. Kahvia, teetä ja pullaa on tarjolla. Tuothan oman kahvikupin, kiitos!

Illan ohjelma:

Arja Renell, Purkuputki ja muita tarinoita Talvivaarasta/ Talvivaara video diaries 2016 – 2018:Viimeinen kalastus, Purkuputki, ja muita tarinoita Talvivaarasta, Acts of Sorrow

Kysymyksiä ja keskustelua / intermezzo, 19:00-19:20

Pluriversal Radio, performanssi (englanniksi)
Anja Örn, Tomas Örn, Fanny Carinasdotter, videoinstallatio, Att använda landskap/Using Landscape (englanniksi)

Kysymyksiä ja keskustelua / intermezzo, 20:15 – 20:40

Maija Lassila, elokuva, Sakatti (englanniksi)
Sophia Hagolani-Albov esittelee Global Extractivisms and Alternatives (EXALT) Initiative -podcastin (englanniksi)
Ignacio Acosta, elokuva, Litte ja Goabddá (Drones and Drums) (englanniksi)

Kysymyksiä ja keskustelua / intermezzo, 21:25 – 21:45

Kush Badhwar, elokuva, Blood Earth (englanniksi)

Esitysten kuvaukset ja tekijätiedot:

Arja Renell työskentelee monipuolisesti arkkitehtuurin ja taiteen parissa. Hänen työnsä ovat pääosin paikkasidonnaisia, ympäristöä ja ekologisia kysymyksiä käsitteleviä, usein moniosaisia teoskokonaisuuksia, jotka sisältävät installaatioita, videoita, performansseja sekä tapahtumia. Ekologisten kysymysten käsittely erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa, ja työskentely eri alojen tutkijoiden ja sidosryhmien kanssa avaa kysymyksiä ja luo tilaa keskustelulle, joissa erilaisia todellisuuksia ja historioita voidaan tarkkailla rinnakkain.
Renellin työskentely tuo esiin sen, miten komplekseja kysymykset ekologisesta tasapainosta ovat, ja miten ihmisten toiminnalla on aina ennen arvaamattomia seurauksia. Kysymykset siitä, miten meidän tulisi elää suhteessa ympäristöömme jatkuvasti muuttuvassa globaalissa ekosysteemissä, ja muutoksen aiheuttajana, ovat vahvasti läsnä hänen teoksissaan.

Pluriversal Radio on kollaboratiivista maan ja kaiken siinä elävän kuuntelemisen käytäntöä sekä ekstravisminvastaisten äänten ja muiden (inhimillisten ja muiden-kuin-inhimillisten) ruumiiden hyväksikäytöstä vapaista elinkeinoista kertovien tarinoiden vahvistamista. Paikoissa, joissa Pluriversal Radio elää ja työskentelee, heidän käytäntöjensä juuret ovat solidaarisuudessa alkuperäiskansoja ja paikallisia yhteisöjä kohtaan, näiden kansojen ja yhteisöjen puolustaessa vettä, ilmaa ja maata maan voimia, verta ja tietoutta vailla vastavuoroisuutta tai suostumusta louhivien resurssiteollisuuden hyökkäyksiä vastaan. Radion yhteistyökumppanit kuuntelevat ja kertovat tänään kautta Fennoskandian ja Saamenmaan kolonialististen rajojen, Opaskwayak Creen ensimmäisen kansan (Turtle Island) sekä entisen Jugoslavian alueen. Tämä kollaboratiivinen toiminta voimaantuu dekolonialistisen, ekofeministisen, queer-, antikapitalistisen, antifasistisen vastarinnan, ajattelun ja toiminnan kautta. Työryhmään kuuluvat akcg (anna kindgren + carina gunnars), Opaskwayak Cree Alex Wilson, Elin Már Øyen Vister ja mirko nikolić.

Anja + Tomas Örn + Fanny Carinsdotter
Using landscapes on osa parhaillaan käynnissä olevaa tutkimustamme Aitikin avokuparikaivoksen toimintaan Sakajärvellä. Työ kerää yhteen kaivokseen liittyviä ääniä eri tavoin. Tieto, tunteet, talous ja luonto tulevat yhteen ja törmäävät toisiinsa dramaattisessa maastossa. ’Äänet’ on poimittu muiden lähteiden lisäksi muun muassa haastatteluista, uutisartikkeleista, Bolideniin liittyvistä informaatiofilmeistä sekä Sakajärven asukkaiden kirjeistä kaivosyhtiölle. Yhden, selkeäloppuisen tarinan seuraamisen sijasta taiteilijat antavat moniäänisyyden pysyä ristiriitaisena ja moniulotteisena.
Using landscapes on tutkimus teollisuuden ja maiseman rajapinnalla. Yritys ymmärtää luonnonmaiseman loputonta kauneutta ja teollisuuden valtavaa kokoa. Missä luonto lakkaa olemasta luontoa, minne päätyy kulttuurimaisemien muisto?

Anja Örn, Tomas Örn ja Fanny Carinasdotter ovat tehneet yhteistyötä useita vuosia. Aitik, Ruotsin suurin avokuparikaivos, on tähän mennessä ollut heidän työnsä keskiössä. Vuodesta 2016 he ovat palanneet vuosittain kaivokselle ja Sakajärven kylään Gällivaren ulkopuolella. Vuonna 2017 he esittivät “Using Landscape” -teoksen ensimmäisen version “Creating the city, memory and participation” -konferenssissa Malmön yliopistossa, ja myöhemmin erillisessä näyttelyssä Galleri Systerissä Luulajassa.
Vuonna 2017 Public Art Agency Sweden (Statens konstråd) kutsui heidät myös kehittämään projektia Lisa Rosendahlin kuratoimaan yhteisnäyttelyyn “Breaking times – extracts from a future history” Luulajassa. Vuonna 2018 he esittivät työn yhteisnäyttelyissä “With the Future Behind Us” (kuraattoreina Joa Ljungberg ja Santiago Mostyn, Moderna museet, Tukholma), “Gemeinsam – Self organized artists of the north” (koordinaattorina Gallery Syster, Glogau AIR, Berliini) ja “Streams of emotion , bodies of ore “(kuraattori Lisa Rosendahl, Konsthall, Trondheim).

Maija Lassila on väitöskirjatutkija Helsingin ylipistossa, Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmassa. Poliittisen ekologian tutkimuksessaan Lassila paneutuu mineraaliekstraktivismin laajenemiseen Lappiin, luonto/ihminen -ontologiaan ja vaihtoehtoisiin tietomaailmoihin. Hän on kuvataiteilija, hänellä on kuvataiteen maisteritutkinto Helsingin Kuvataideakatemiasta, ja hän käyttää visuaalista tulokulmaa osassa väitöstutkimustaan.
Sakattion kaksikanavainen videoinstallaatio ja kokoelma pieniä, kenttätyöhön ja Viiankiaavalla Pohjois-Suomessa kesällä 2016 kuvattuun materiaaliin pohjaavia maalauksia. Aapasuon alta löytyneestä laajasta malmiaiheesta johtuen alueella tehdään intensiivistä malminetsintää. Sakatti on poeettinen, lähietäisyydellä kuvattu matka aapasuon olemassaoloon ihmisten ja ei-inhimillisten eläinten maailmassa, moniulotteisilla aikaskaaloilla ja näiden osin päällekkäisiin merkityksiin.

Ekstraktivistiset toimintaperiaatteet ja käytännöt ovat syvästi globaaleja ja erittäin ongelmallisia elinkelpoisen inhimillisen tulevaisuuden kannalta. The Global Extractivisms and Alternatives (EXALT) Initiative kokoaa yhteen monimuotoisia kriittisiä analyysejä globaaleista ekstraktivismeista ilmiönä sekä lukuisista vaihtoehdoista, joita tavoitellaan niin teoriassa kuin käytännössäkin. EXALT Initiativen tarkoituksena on osallistua ekstraktivismin käsitteen laajentamiseen ja syventämiseen sanan perinteisestä käytöstä.
The EXALT Initiative on sitoutunut tieteen popularisointiin ja kommunikointiin. Tämän tavoitteen tueksi olemme kehittäneet ekstraktivismin ja sen vaihtoehtojen teemaan paneutuvan podcastin. Vieraamme ovat akateemisen yhteisön jäseniä, aktivisteja ja kokemusasiantuntijoita. Formaattina on puolistrukturoitu keskustelu juontajien ja vieraiden välillä. Uusi keskustelu lisätään alustalle joka kuukauden viimeisenä perjantaina.
Sophia Hagolani-Albov, toinen puolikas EXALT -podcastia isännöivää tiimiä, on asunut ja työskennellyt Suomessa viimeiset kuusi vuotta. Hän on syvästi kiinnostunut älyllisen ekstraktivismin teemasta ja paneutunut hitaaseen tieteelliseen käytäntöön (kuin slow food, mutta tiede!). Sophia on todella innoissaan voidessaan olla mukana EXALT -podcastissa ja jakaa vieraamme kuulijoiden kanssa.

Ignacio Acosta
Litte ja Goabddá [Drones and Drums] (2018) tarkastelee droneteknologian hyödyntämistä aktivistien ja saamelaisten protestoidessa malminetsintää Jåhkåmåhkken (Jokkmokk) Gállakissa Norrbottenissa Ruotsissa.
Gállak on yksi Euroopan suurimpia hyödyntämättömiä rautamalmiesiintymiä. Beowulf Mining PLC on hakenut 25-vuotista hyödyntämiskäyttöoikeutta alueelle. Kaivosluvan saamisella olisi massiivinen vaikutus alueen hauraaseen ekosysteemiin, ja se sekoittaisi porojen liikkumareitin. Jos näin tapahtuu, saamelainen kulttuurielämä alueella joutuisi peruuttamattomaan alamäkeen, ja sen myötä katoaisi arvokasta alkuperäistietoa.
Useamman tutkimusretken aikana Ignacio Acosta tapasi aktivisteja ja kaivoksen uhkaamalla alueella asuvia ja työskenteleviä saamelaisperheitä. Saamelaisväestön kanssa läheisessä yhteistyössä toteutettu projekti esittelee maan ja paikan tärkeyttä sekä alueella koettua ahdistusta aktivistien mahdollisesta epäonnistumisesta kaivoksen avaamisen estämisessä.
Projektin on tilannut Hasselblad -säätiö ja Valand -akatemia (Göteborgin yliopisto) osana Drone Vision: Warfare, Surveillance, Protest -projektia. Tohtori Sarah Tuckin vetämä projekti tarkastelee drooniteknologian affektiivisia merkityksiä valokuvauksessa ja ihmisoikeuksissa.

Ignacio Acosta on chileläissyntyinen, Lontoossa asuva taiteilija ja tutkija, joka työskentelee pääasiallisesti valokuvauksen parissa tutkiakseen mineraaleihin liittyvää geopoliittista voimadynamiikkaa, sen maantiedettä ja historiallisia narratiivejä. Hänen toisiinsa kietoutuviin tutkimusprojekteihinsa liittyy laaja kenttätyöskentely, tutkiva analyysi, visuaalinen dokumentaatio ja kriittinen kirjoittaminen symbolisesti tärkeistä alueista ja materiaaleista. Vuosina 2012–2016 hän sai valmiiksi väitöskirjansa The Copper Geographies of Chile and Britain: A Photographic Study emerged ja väitteli tohtoriksi Brightonin yliopistosta Isossa-Britanniassa. Julkaisun Copper Geographies (2018) on sittemmin julkaissut Editorial RM. Hänen töitään on viime vuosina ollut näyttelyissä Chilessä, Walesissä, Puolassa, Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa ja Englannissa. Hänellä on parhaillaan yksityisnäyttely Tales from the Crust Arts Catalystissä Lontoossa.

Kush Badhwar on työskennellyt Word Sound Power -musiikkikollektiivin kanssa kaivosvastarinnan ääniä keräten. Elokuussa 2011 Word Sound Power matkusti Kucheipadarin kylään Kashipurissa Odishassa ja teki yhteistyötä musiikkia maitaan hyödyntävän kaivostoiminnan vastustamisessa käyttävien alkuperäistaiteilijoiden kanssa. Kashipurissa on runsaasti bauksiittia, mineraalia, joka ruokkii mahtavia metsiä ja hedelmällisiä peltoja, joita Kondit pitävät pyhänä. Bauksiitti on myös alumiinin raaka-aine, ja Intian vuoden 1991 markkinaliberalisaatioprosessin jälkeen on ollut heimokansojen, louhintateollisuuden ja valtion välisten, väkivaltaisten yhteenottojen keskiössä. Kashipurissa heimokansoien organisoimassa ihmisoikeusliikkeessä musiikilla on ollut tärkeä rooli mobilisaation ja voimaantumisen välineenä.
Kush Badhwar on elokuvantekijä, joka on kiinnostunut kollaboratiivisesta toiminnasta, improvisoidusta ja epäformaalista poliittisesta toiminnasta ja äänen ja kuvan ekologiasta yli ajan ja poliittisten muutosten.

Kiitokset Routa Companylle tilaisuuden isännöinnistä. Tapahtuma on osa Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimusprojektia “What do earths deeply want?” (“Mitä maailmat syvästi haluavat?” 2017-19).

“Pluriversaaleja lähetyksiä/Pluriversal transmissions” (en)

Friday 29 November, 18.00 – 22.30

Generaattori
Kauppakatu 36
87100 Kajaani

Pluriversal transmissions brings together a number of voices from different parts of the world to critically question extractivism in its many manifestations, from its workings in natural resource industries to its perhaps less obvious forms of extraction of memory, knowledge, labour, emotion. It is part of the workshop Pluriversal conversations: anti-/non-/post-extractivist culture, organised by Pluriversal Radio.
After each work, there will be dedicated time for discussion with the authors present. The works will be introduced in Finnish, and the discussion will be held in both English and Finnish.
Welcome to an evening of sound, image, text and movement at Generaattori. Entrance is free. Kahvi, tee ja pulla will be served. Please bring your own cup, thanks!

Programme:

Introduction to the event

Arja Renell, Purkuputki ja muita tarinoita Talvivaarasta/ Talvivaara video diaries 2016 – 2018:Viimeinen kalastus; Purkuputki, ja muita tarinoita Talvivaarasta; Acts of Sorrow

conversation with artist/break, 19:00 – 19:20

Pluriversal Radio, performance
Anja Örn, Tomas Örn & Fanny Carinasdotter, videoinstallation, Att använda landskap/Using landscapes

conversation with artists/break

Maija Lassila, film, Sakatti
Sophia Hagolani-Albov presents Global Extractivisms and Alternatives Initiative podcast
Ignacio Acosta, Litte ja Goabddá (Drones and Drums)

conversation with artists/break, 21:25 – 21:45

Kush Badhwar, film, Blood Earth

conversation with artist

Presentation descriptions and author information (in order of appearance):

Arja Renellis an artist and an architect based in Helsinki. Her work evolves mainly around ecological and environmental issues which are investigated through place specific projects and processes. Renell builds up multi layered bodies of work over long periods of time, often involving various research and voluntary organisations. She works with video, installation, events and performance, creating space for dialogue where different or conflicting histories, presents and futures coexist.
Renell’s work shows how complex the issues of ecological balance are, and how human interventions always have unforeseen consequences. Questions of how we should live and view ourselves in a rapidly changing global ecosystem, for which we are responsible for are strongly present in her work.

Pluriversal Radio is a collaborative practice of listening to land and all that lives there, and amplifying voices of resistance to extractivism and stories about livelihoods that do not imply exploitation of other bodies (human and other-than-human). In the places Pluriversal Radio live and work, their practices are rooted in solidarity with indigenous populations and local communities defending water, air and earth from the assault of resource industries hellbent on extracting land powers, blood and knowledges without reciprocity and consensuality. The Radio’s collaborators are today listening and voicing throughout the colonial borders of Fennoscandia and Sámi lands, Opaskwayak Cree First Nation (Turtle Island) and ex-Yugoslavia. This collaborative practice draws power from de-colonial, eco feminist, queer, anticapitalist, antifascist resistance, thoughts and actions. The workgroup consists of akcg (anna kindgren + carina gunnars), Opaskwayak Cree Alex Wilson, Elin Már Øyen Vister and mirko nikolić.

Using landscapes is a part of the Anja Örn, Tomas Örn and Fanny Carinasdotter’s ongoing investigation of the Aitik open-pit copper mine in Sakajärvi. The work collects voices connected to the mine in various ways. Knowledge, emotions, economics, and nature come together and push against each other in the dramatic landscape. The ‘voices’ are taken from interviews, news articles, informational films about Boliden, and the letters of Sakajärvi residents to the mining company, amongst other sources. Instead of following a single story with a definite ending, the artists allow the many voices to remain conflicting and multifaceted.
Using landscapes is an investigation of the intersections between industry and the landscape. An attempt to understand the endless beauty of the natural landscape and the vast size of the industry. Where does nature seize to be nature and where does the memory of the cultural landscapes end up?

Anja Örn, Tomas Örn and Fanny Carinasdotter have been collaborating for many years. So far the focus if their work has been Aitik, the the largest open pit copper mine in Sweden. Since 2016 they have annualy returned to the mine and the village Sakajärvi outside Gällivare. In 2017, they presented a first draft of “Using Landscape” during the conference “Creating the city, memory and participation” at Malmö University and then during a separate exhibition at Galleri Syster in Luleå.
In 2017 they were also invited by the Public Art Agency Sweden (Statens konstråd) to develop the project for the group exhibition “Breaking times – extracts from a future history” curated by Lisa Rosendahl in Luleå. In 2018, they have exhibited the work during the group exhibitions “With the Future Behind Us” curated by Joa Ljungberg and Santiago Mostyn at the Moderna museet in Stockholm, “Gemeinsam – Self organized artists of the north” coordinated by Gallery Syster at Glogau AIR in Berlin, “Streams of emotion, bodies of ore “curated by Lisa Rosendahl at Konsthall Trondheim.

Maija Lassila is doctoral candidate at University of Helsinki, doctoral programme of Political, societal and regional change. Lassila in her political ecological research focuses on mineral extractivism expansion into Lapland, in the nature/human ontology, and alternative knowledge worlds. She is visual artist with MFA from Helsinki’s Academy of Fine arts and uses a visual approach in a part of her thesis.
Sakatti is a two channel video installation and a collection of small painted pictures based on fieldwork and material filmed on Viiankiaapa swamp, Northern Finland in the summer 2016. Because of a large-scale mineral reserve found under the swamp, it is a site of intense mineral exploration. Sakatti is a poetic close-up journey into the swamp’s existence in the world of humans and nonhuman animals, multiple time scales and its overlapping meanings.

Extractivist policies and practices are deeply embedded globally and highly problematic for a viable human future. The Global Extractivisms and Alternatives (EXALT) Initiative draws together diverse critical analyses of the phenomena of global extractivisms and the myriad alternatives being actively pursued in both theory and practice. It is the intention of the EXALT Initiative to contribute to, expand, and deepen the concept of extractivism beyond the conventional usage.
The EXALT Initiative is committed to science popularization and communication. In support of this goal we have developed a podcast focused on the themes of extractivisms and alternatives. Our guests come from academia, activism, and lived experience. The format is a semi-structured conversation between the hosts and the guests. A new conversation will be posted on the last Friday of every month.

Sophia Hagolani-Albov, one half of the EXALT podcast hosting team, has been living and working in Finland for the last 6 years. She is deeply interested in the concept of intellectual extractivism and engages with a slow scientific practice (think slow food, but science). Sophia is super excited to be involved with the EXALT podcast and looks forward to sharing our guests with the listeners.

Ignacio Acosta’sLitte ja Goabddá [Drones and Drums] (2018) examines the use of drone technologies in the protest by activists and Sámi people against a mining exploration project Gállak in Jåhkåmåhkke (Jokkmokk), Norrbotten County, Sweden.
Gállak is one of the largest unexploited iron ore deposits in Europe. Beowulf Mining PLC has applied for a twenty-five-year exploitation concession of the area. A mining permit impact would have a massive impact on the fragile ecosystem and disrupt the reindeer migration path. If this happens, Sámi cultural life in the area would experience irreversible decline and with it the loss of valuable indigenous knowledge.
During several research visits, Ignacio Acosta met with activists and Sámi families living and working in the area threatened by the mines. Working in close collaboration with the Sámi, the project presents the importance of land and place and the anxiety that is felt within the region should the activists fail to halt the opening of a mine.
The project was commissioned by the Hasselblad Foundation and Valand Academy, Gothenburg University as part of Drone Vision: Warfare, Surveillance, Protest. Led by Dr. Sarah Tuck, the project explores the affective meanings of drone technologies in photography and human rights.

Ignacio Acosta is a Chilean-born, London-based artist and researcher working primarily with photography to explore geopolitical power dynamics around minerals, their geographies and historical narratives. His interconnected research projects involve extensive fieldwork, investigative analysis, visual documentation and critical writing on sites and materials of symbolic significance. Between 2012 and 2016, he completed a Ph.D at the University of Brighton, UK, from which his thesis The Copper Geographies of Chile and Britain: A Photographic Study emerged. The publication Copper Geographies (2018) has since been published by Editorial RM. He has recently exhibited work in Chile, Wales, Poland, Sweden, Germany, Spain and England. At the moment he is having a solo exhibition Tales from the Crust at Arts Catalyst, London.

Kush Badhwar has been working with Word Sound Power music collective on collecting voices of anti-mining resistance in. In August 2011, Word Sound Power journeyed to Kucheipadar village, Kashipur, Odisha and collaborated with indigenous artists who use music to resist the corporate mining of their homeland. Kashipur is rich in bauxite, a mineral that nourishes magnificent forests and fertile fields which are held sacred by the Konds. Bauxite is also the ore of aluminium, and since India’s economic liberalization policies of 1991, has been the subject of violent conflict between tribals, extractive industry, and the state. In Kashipur, a tribal-organized human rights movement emerged with music serving as a tool for mobilization and self-empowerment.

Kush Badhwar is a filmmaker interested in collaborative practice, improvised and informal political engagement and the ecology of sound and image across stretches of time and political change.

The event is supported by Routa Company (Kajaani) and two-year Kone Foundation-funded research project what do earths deeply want? (2017-19).

“Pluriversaalit keskustelut: anti-/epä-/post-ekstraktivistinen kulttuuri” / “Pluriversal conversations: anti-/non-/post-extractivist culture” (workshop)

Pluriversal Radion järjestämä kaksipäiväinen kokous kiitokset akcg (anna kindgren and carina gunnars), Elin Már Øyen Vister, mirko nikolić

Two-day meeting organised by Pluriversal Radio: akcg (anna kindgren and carina gunnars), Elin Már Øyen Vister, mirko nikolić

29.-30. marraskuuta 2019 / 29 – 30 November 2019

Generaattori, Kajaani / Vaara-kollektiivi workspace, Kajaani

Kutsu:

Kollegat, ystävät, kumppanit,

Kutsumme teidät puhumaan/pohtimaan/jakamaan ajatuksianne siitä, miten voimme työskennellä ja miten työskentelemme ilman ekstraktivismia ja sitä vastaan taiteen/tutkimuksen/kulttuurin toimijoina ja suhteessa sosiaaliseen ja luonnolliseen ympäristöömme.

Ekstraktivismilla yleensä viitataan talouspoliittiseen malliin, joka pohjaa niin sanottujen “luonnonvarojen” massiiviseen hyväksikäyttöön, erityisesti kaivosteollisuuden, intensiivisen metsätalouden, kalatalouden, maatalouden, energiantuotannon, yms. kaltaisilla aloilla. Näiden yhteissummana ja niiden lisäksi näemme ekstraktivismin luontosuhteen ja ihmisten välisten suhteiden järjestämisen operatiivisena logiikkana; se operoi binäärisenä imperatiivina: ”ekstraktoi tai tule ekstraktoiduksi”, ota tai tule otetuksi. Se on valikoima käytäntöjä, jotka perustuvat yhdensuuntaiseen, ilman suostumusta toteutettuun vallan haltuunottoon Maa-laisilta aitaamisen, omistamisen, kaivamisen, taloudellistamisen, toksisuuden kautta. Näin ollen, ja kuten post- ja dekoloniaaliset, alkuperäiskansoihin kuuluvat ja feministiset kirjoittajat ovat runsain mitoin osoittaneet, ekstraktivismi on kapitalistisen kolonialismin ja imperialismin ja niiden hierarkkisten rasismin, seksismin ja spesismin tekniikoiden ytimessä. Ekstraktivismi todentuu usein myös järjestäytymisen ja työn tavoissa taiteen, tiedon tuottamisen ja kulttuurin aloilla. Miten me maan/veden/ilman yhteisöjen jäseninä kieltäydymme hyväksymästä ekstraktivistista imperatiivia, ja sen sijaan työskentelemme ja elämme yhdessä vuorovaikutteisin, mutualistisin ja epäekstraktiivisin tavoin?

Jo useamman vuoden ajan olemme työryhmänä ja yksilötasolla olleet mukana osallistujina/dokumentoijina/todistajina “ekstraktivismin raja-alueilla” (“frontiers of extraction”; Jason Moore) Suomessa ja muualla Pohjolassa ja Euroopassa. Viime syksynä perustimme “Pluriversal Radio” -kollektiivin, verkossa toimivan tilan, jossa dokumentoida vastarinnan ääniä sekä solidaarisuutta Fennoskandian/Sápmin, Kaakkois-Euroopan, Kanadan ja muiden ekstraktivististen operaatioiden kohteeksi joutuneiden paikkojen ja alueiden kanssa. Radiokanava kasvaa antoisista keskusteluista teidän ja monien muiden yksilöiden ja organisaatioiden kanssa. Nähdäksemme aikamme vaatii, että jatkamme tätä työtä ja näiden aiheiden ruotimista. Pluriversaalissa, queer-/feministisessä/dekolonisatiivisessa hoivan ja vastavuoroisuuden hengessä haluamme nyt kutsua teidät jatkamaan työtä Kajaanissa (Kainuussa).

Haluaisitko/pystyisitkö osallistumaan kanssamme?

Rekisteröidy lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: we@pluriversal.radio

Invitation:

Colleagues, friends, companions,

we would like to invite you to talk/think/share together about how we can and how we do work without and against extractivism, among us as actors in art/research/culture, and in relation to our social and natural surroundings.

Extractivism is the word usually related to economic-political model based on vast removal of so-called ‘natural resources,’ notably in industries such as mining, intensive forestry, fishing, agriculture, energy, etc. Together and more than this, we see extractivism as an operative logic of organising relations with nature and among humans; it works as a binary imperative: “extract or get extracted,” take or be taken. It is a set of practices based on unilateral non-consensual appropriation of power from earth bodies through enclosure, property, digging, financialisation, toxicity. Therefore, as amply demonstrated by post-/de-colonial, indigenous and feminist authors, extractivism is at the core of capitalist-colonialism and imperialism, and its hierarchical techniques of racism, sexism, specieism. Many times extraction also happens in the modes of organising and work in arts, knowledge production and culture. As members of earth/water/air communities, how do we decline the extractivist binary logic, and instead work and live together in reciprocal, mutualistic and non-extractive ways?

For some years now, we – as a workgroup and individually – have been involved in attending/documenting/witnessing the “frontiers of extraction” (Jason Moore) in Finland and elsewhere. Last autumn we founded a collective practice called “Pluriversal Radio,” an online space to document voices of resistance and solidarity with places and bodies exposed to extractivist operations in Fennoscandia/Sápmi, South-East Europe, Canada, and beyond. The radio grows from generous conversations with you and many other persons and organisations. The times, we think, demand that we continue working and discussing these matters. In the pluriversal queer/feminist/decolonial spirit of care and mutuality, now we would like to invite you to continue in Kajaani (Kainuu).

Would you like/be able to join us?

Please register by sending an e-mail to: we@pluriversal.radio

Beaska Niilas = Ellos Sápmi!

interview by Elin Már Øyen Vister

Beaska Niilas – Duojár, servodat-, kultur- ja giellaberošteaddji. ČSV!

On Twitter: @Beaskan

On the 27th of July, in the heat of the last beams of the evening sun, Elin Már caught up with Beaska Niilas at the Márkomeannu festival (Gállogieddi, Skaanit, Sápmi/Norway)

Elin Már was eager to speak to him about his work for his people, his involvement in Siida Skuvla, Ellos Deatnu and about the escalating Sámi/human rights and land issues/conflicts in Sápmi today and how to show solidarity with Sápmi.

Biog:

Beaska Niilas is a brave Sámi land /water protector, Sámi culture carrier, duojár, actor and NSR politician from the Deatnu area in Sápmi.


He is known for speaking honest and freely about the dire need of de-colonization in Sápmi; returning to traditional Sámi ways of relating to the land and of Sámi self governing and self-determination.

Beaska Niilas is alsoa podcaster creating the fabulous Super Sápmi podcast together with Áslat Holmberg. They are also both part of Ellos Deatnu and supports the Moratorium project.

He is married to the Yoiker, artist and Sámi culute carrier Sara Marielle Gaup Beaska, and together they have two children.

Links:

Super Sápmi podcast:

supersapmi.com

https://www.instagram.com/siidaskuvla/

Ellos Deatnu

(Long Live Deatnu)

https://www.facebook.com/pg/ellosdeatnu

Ellos Deatnu – a self governing civic movement to stand up for Sami rights that have been violated through the Deatnu (Teno) River Fishery Agreement ratified between the colonial national states of Finland and Norway.

You can listen to another podcast here where there is an interview with Áslat Homberg of Ellos Sápmi:
https://www.stitcher.com/podcast/indigenous-hour/e/51642738?autoplay=true

Read more about the Ellos Deatnu’s Čearretsuolu island moratorium here: https://bsnorrell.blogspot.com/2017/06/saami-indigenous-led-resistance-against.html

Moratorium Office / Moratoriadoaimmahat: http://moratoriadoaimmahat.org/en/moratorium-office/

The Moratorium Office is a decolonial self-determination service. They write “We will help you take control of your land and advise you to the best of our abilities on how to resist colonialist oppression. We offer an easy-to-use moratorium kit and more information at moratoriadoaimmahat.org.!

sitting kuikka

a place where gold crystallised
inside the greenstone.
where it has been searched for,
two years ago,
and twenty-five year ago,
and many times since.
today,
on my fifth visit to you,
you sit in relative calm,
listening to the wind running
across your body opened up with dynamite
the rock and the sky,
trees surround you,
flanked by a stream
hopping toward a lake
and a bird
you are talking of matters
upstream and downstream.

mirko


tails and hauntings

Spectres are haunting technoextractive capitalism – the spectres of earth others.

How to learn to feel the thickness of accumulation by erasure, to see through the absences? On hazy day of late autumn in the mountain ranges of the eastern part of the country where i was born in, i stood facing a place where the mining and smelting combine RTB Bor began its operation more than a century before. The Old Pit (Stari kop), as it is called now, is a striking and overwhelming landscape, some might think it is sublime. Beyond what the eyes can see, more silently, it brims with specters. This hole used to be called Tilva Roš (‘Red Hill’) in autochtonous Vlachian language. It was first mined for copper in the Ancient Roman times, and then sporadically through the Middle Ages, and then the modern machines come in early 20th century. On one side of the pit extends the working smelter of the Combine, in full operation with a recently installed new furnace. On the other side is a small effort of filling up the hole… One day it might become a park, another post-industrial redevelopment. At the present, the specters of those trucked away are here, and they will stay.
To see extraction begins with listening and feeling to what is not there anymore, what was taken away elsewhere. The stories of these forced travels of minerals are told by the pit, as it is technically called, or, a hole. It is not void in fact, it is a yawning body of air sinking into, exhalations rising from the ground. The air in-between the exposed rock buzzes with memories of a mountain disappeared.
Along the slopes of the hole one can read the markers of the operations, the ramps that carried the lorries with ore up and down, where explosions were made. However, it is literally only the last slice of a long cycle of capitalisation by making this earth body into bits and chunks. The many other operations that led to this state of void are distributed but not intangible.
Some are very close. Just a bit farther from the precipice, i see masses that were made of the matter that was taken from what is now the hole. It took a while to understand and comprehend that these massive flat-topped formations were made by bulldozers. Interestingly, in the industrial jargon what needs to be removed in order to get to the mineral seams and veins is called ‘overburden.’ For some it would be a field day if mineral veins sat up in the air, waiting to be dissected.
A bit farther behind these heaps of overburden lie ‘tailing ponds,’ one of the crucial spaces of conflict between the industry and the surrounding processes. Great effort is put in ’embankments’ that shore up the ponds, that are supposed to ‘hold.’ The soil and earth are displaced to hold the newly compounded liquids, the remains from the flotation process, to keep them from ‘leaking out,’ actually back, into the rest of the environment. What sat still is stirring now, it is toxic, at least to lifeforms, including those who remixed them. Earth is supposed to obey all the way from the beginning to end; but, listen, it uprises, sometimes very slowly, sometimes rapidly.
I think of tails as the true mark of extraction, its subject being a forward-looking line of boundless accumulation, while attempting an escape from the effects and consequences, responsibility and accountability. Each extraction has a tail. Tail as part of a body, attached to it from behind, that can be cut apart only with violent effort and force. The thing is, tails cannot be cut off entirely. The voids keep tailing, telling of what was there before and after. One can join forces with these tailings, becoming a haunting in action.

mirko